Perusopetuksen tavoitteena on opettaa tarpeellisia tietoja ja taitoja, sekä tukea oppilaiden kasvua ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä. Opetus- ja kulttuuriministeriön perusopetusta tarkastelevan loppuraportin mukaan kouluverkon harventuessa koulujen koko kasvaa ja näin olemme tämän vuosituhannen aikana lähes puolittaneet peruskoulujemme määrän Suomessa. Yhtenäiskoulut ovat yleistyneet. Tiedämme, että kunnat tekevät itse kouluverkkoon ja koulutuksen järjestämiseen liittyvät päätökset sekä perusopetuksen järjestäjänä organisoivat opetuksen. Muutoksia on tapahtunut tämän vuosituhannen aikana paljon. Perusopetuksen järjestämisen muutosten ohella, muutosta on tapahtunut myös oppimistuloksissa ja oppimistulokset ovat menneet huonompaan suuntaan. Mielestäni on aika pysähtyä pohtimaan kouluverkon ja perusopetuksen järjestämisen muutosten sekä oppimistulosten yhteyttä. Ne kulkevat kiistatta ajallisesti käsi kädessä.
Voimme todeta oppimistulosten laskeneen vuosikymmeniä. Nuorten oppimistulosten ohella myös koulutustaso on heikentynyt. Lasten ja nuorten oppimistulokset ovat heikentyneet Suomessa mainitun, tämänhetkisen vuosituhannen aikana niin lukutaidossa, matematiikassa kuin luonnontieteissä. Säännöllisesti meitä sivistetään uusilla tuloksilla. Oppimistulosten lasku Suomessa on poikkeuksellisen nopeaa. Sosioekonomisen taustan vaikutuksista osaamiseen ja koulutukseen on puhuttu vuosia. Puheen näkökulma on muuttunut. Tuoreimmista tuloksista voidaan nyt lukea, että sosioekonominen tausta ei toimi enää aiemmalla tavalla osaamisen ja oppimisen suojana. Koulujärjestelmää tulee uudistaa vakavaa harkintaa käyttäen lapsen etu edellä ja tulevaisuustaitoisesti. Resurssien tarpeen on kerrottu lisääntyneen. Onko perehdytty siihen, että mistä resurssien lisäämisen tarve syntyy? Mitä resurssien lisätarve tarkoittaa? Tutkimus aiheesta hämmästyttää. Siksi pohdin, eikö juurisyihin keskittyminen lopulta vähennä itse resurssin tarvetta.
Oppimistulosten laskun yhteydessä on muun muassa mainittu digikeskeisyys ja lukemisen vähentyminen. Maalaisjärjellä voisi ajatella lukemisen vähenemisen vaikuttavan itse lukutaitoon ja taidon heikkeneminen motivaatioon. Hidas lukeminen ei taas keskustele nopeasti liikkuvan digilaitteen kuvan kanssa. Lukemisen hidastuessa, lukukokemus voi tuntua työläältä. Kouluterveyskyselyissä on havaittu laskua koulutuksen/opintojen merkityksellisyyden kokemuksessa sekä uupumus ja riittämättömyydentunne on kasvanut. Tämä tutkimustulos on mielenkiitoinen tekstin myöhempään tekstiin peilaten.
Valtakunnallista tilannetta kuulostellen peruskouluun tulisi palauttaa työrauha lapsille ja nuorille, koulun henkilöstö mukaan lukien. Rauhattomuuden on todettu vaikuttavan oppimiseen ja opiskeluun monella tavoin. Tarpeellisten tietojen ja taitojen opetuksessa tulisi voida keskittyä olennaiseen, kuten lukemisen, laskemisen sekä kirjoittamisen kehittämiseen koko peruskoulun ajan. Yhtenäinen, kaikkia koskeva koulun toimintakulttuuri luo yhdenvertaisen perustuksen koulutielle. Yhteinen toimintakulttuuri kouluissa luo merkittävän tukipilarin työrauhalle. Oppivelvollisuuden valvontatehtävä kuuluu vanhemmille. Koulun ja kodin yhteistyön tulee myös toimia. Toimivuus on yhteydessä oppilaan koulutyön edistymiseen.
Opettajien koulutus ja työkokemus vahvistavat opettajan asemaa ja ohjaa oppimisprosessien johtamiseen. Opetus ja henkilöstön osaaminen tulee varmistaa lainsäädännöllä. Siksi kannatan vahvasti opettajarekisteriä. Keskustelu rekisteristä on täynnä erilaisia näkökulmia. Minulle opettajarekisteri on opettajakoulutuksen merkityksen palauttamisen tae ja valtakunnallinen opettajien pätevyyden valvonnan rekisteri. Koulutuksen omaavalla on parempi ymmärrys virkavelvollisuudesta ja -vastuusta. Oletan rekisterin tukevan kollegoiden yhteisymmärrystä, kollegiaalisuutta ja ammattiosaamisen vertaistukea. Minusta asianosaisilla on oikeus tietää, millä koulutuksella opetustehtävää tehdään. Huoltajalla ja lapsella (asianosaiset) tulee olla tieto opettavan tahon pätevyydestä. Laadukas opetus muodostuu laadukkaasta opettajakoulutuksesta. OAJ:n tiedotteissa ja uutisissa mainitaan, että Suomessa opetusta annetaan edelleen määrällisesti vähemmän kuin valtaosassa muita OECD-maita. Samassa yhteydessä mainitaan, että Suomesta puuttuu systemaattinen mentorointi sekä opettajien työuran aikainen koulutus, jota antaisi opettajankoulutuslaitokset. Tämä näkökulma olisi hyvä huomioida koulutuksen omaavien opettajien keskuudessa. Vuonna 2023 on todettu, että Suomen peruskoulussa on vähemmän pakollisia oppitunteja kuin muissa Pohjoismaissa ja Virossa.
Harva tietää, kuinka villi opettajien sijaistuskulttuuri on. Juuri sinä, joka luet tätä tekstiä nyt ja olet mahdollisesti vailla opettajan pätevyyttä, voit määräaikaisesti sijaistaa opettajaa maksimissaan yhden lukuvuoden, jos kyseisen pätevyyden omaavaa hakijaa ei ole. Vaikka luokanopettajana hakisit erityisopetuksen opettajan paikkaa, voidaan sinut sivuttaa, koska olet kenen tahansa kanssa samalla lähtöviivalla, jos hakijoista kellään ei ole erityisopetuksen pätevyyttä. Kiistaton fakta on se, että luokanopettaja tahtoessaan on lähempänä erkkaopintoja, mutta sillä ei ole merkitystä rekrytointiprosessissa, kun hakijat ovat molemmat epäpäteviä. Kuntien rekrytointien kuluissa on mitä erikoisempia ratkaisuja. Jos mietitään sote-alaa, niin siellä sijaispätevyyteen vaaditaan opintoja.
Opetushallituksen blogi (Packalen, Nyyssölä) avaa oppimistulosten laskun taustoja ja viittaan tässä kappaleessa tekstin tietoihin. Edellä mainittuja kohtia tarkastelen myös siitä näkökulmasta, että tutkimuksista saadun tiedon mukaan perusopetuksen kustannukset ovat kasvaneet, mutta opetusmenojen osuus niistä on vähentyneet. Perusopetuksen rahoitus ei ole supistunut 2000-luvun aikana. Oppilaskohtaiset kustannukset ovat kasvaneet mainitulla vuosituhannella noin 7500 eurosta liki 10 000 euroon. Opetukseen käytettävät menot ovat vähentyneet, kun taas kiinteistömenot ovat kasvaneet. Kun pohjaan tätä tietoa opettajarekisterin tarpeellisuuteen, niin vaikka opetusalan henkilöstön määrä on lisääntynyt, keskimääräiset luokkakoot ovat pysyneet ennallaan. Perusta laadukkaalle opetukselle on siis olemassa? Vaikka koulutuksen resurssointi on perusopetuksen osalta vahvistunut, niin tuen tarpeet ovat kasvaneet. Suomessa perusopetuksen oppituntien määrä oli vuosituhannen vaihteessa OECD-vertailun pienin.
Sen sijaan, että ratkaisuja haetaan tämän päivän keskustelua seuraten oppilaiden testaamisesta, tulisi mielestäni keskittyä juurisyihin, niiden ratkaisuun ja tätä kautta suunnanmuutokseen oppimisen tason nousussa sekä opettamisen kehittämisessä. OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto mainitsi OAJ:n tiedotteissa ja uutisissa, että velkajarrun ja tulevien sopeutusten tilanteessa rahoitusta tulee kohdentaa oppimisen edellytysten parantamiseen, opetuksen laadun turvaamiseen ja opettajien työn tukemiseen. Ajattelen, että rahoituksen kehitystä tarkastellessa lisärahoituksen tarpeella emme ehkä tällä tietoa saavuta toivottuja tuloksia.
Päätöksenteon tulee perustua tietoon, ei mielipiteeseen. On oltava rohkeutta katsoa esitettyjen lukujen taakse sekä tulevaisuuteen. Vaikutusten arviointi on viisautta prosessin jokaisessa vaiheessa. Kouluverkon keskittämisen ja jatkuvan rakennuksien remontoinnin sijaan tulisi keskittyä kehittämään kouluverkosta ja lasten sekä nuorten koulupolusta sellainen, että se ohjaa lapsia ja nuoria antaen heille hyvät eväät tulevaisuuteen, noudattaen oikea-aikaisuutta tulevaisuustietoisesti. Koulutuksen/opintojen merkityksellisyyden kokemuksen tulee palauttaa.