Pohdintaa ennaltaehkäisevästä työstä sosiaali- ja terveydenhuollossa

Julkaistu 9. kesäkuuta 2026 klo 17.06

Ennaltaehkäisevän työn tärkeyden tunnistaa valtaosa. Mutta silti kyllästymiseen asti saamme vaalikaudesta toiseen lukea ennaltaehkäisevän työn säästöpaineista. Ennaltaehkäisy, niin sosiaali- kuin terveydenhuollossa, on todella paljon edullisempaa korjaavaan työhön verraten. Kun keskusteluun liittää politiikan, ennaltaehkäisy on se, joka kokee kerrasta toiseen suurimman säästöpaineen ja on selvä, että se kohtaa suurimmat toimenpiteet. Lain säätämät toimet suojaavat ennaltaehkäisevää työtä vain jonkin verran. Ne ennaltaehkäisevän työn osa-alueet joihin laki ei yllä, ovat suuressa vaarassa heiketä tai hävitä kokonaan. On kummallista, että valtakunnallisesti annetaan ymmärtää, että ennaltaehkäisyn tärkeys tunnistetaan, mutta silti enenevässä määrin se saa osakseen niukkuutta. Säästäessä ja sopeuttaessa ennaltaehkäisevä työ saa usein osansa ja tämä kostautuu korjaavana työnä myöhemmin. Monesti törmää myös keskusteluun terveiden ihmisten tutkimisen tärkeydestä. Itse tulkitsen, että tästä keskusteltaessa viitataan muun muassa terveystarkastuksiin ja eri ikäryhmiin kohdistuviin seulontatutkimuksiin. 

Hyvin yksinkertainen esimerkki on kansallinen rokotusohjelma. Valitettavasti rokotuskattavuus on laskenut viime vuosina ja näin tartunnat rokotettavien tautien osalta ovat lähteneet kasvuun. Rokotusohjelma on erityisen arvokas ja tärkeä osa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Toinen ennaltaehkäisevän terveydenhuollon peruspilareita on neuvola- ja kouluterveydenhuollon asetuksen mukaiset terveystarkastukset sekä säännölliset suun terveystarkatsukset. Säännöllinen terveystarkastuskäytäntö seuloo suurimman osan lapsi- ja nuorisoväestöstä asetuksen mukaisesti. Ajattelen tämän olevan tärkeä osa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Vakavasti tulee kuitenkin pohtia, onko asetuksessa sopeuttamista ja muutostarpeita. Palaan tähän myöhemmin.

Ennaltaehkäisy on mielestäni ennen kaikkea sijoitus, jolla ehkäistään korjaavaa työtä. Varhainen reagointi, edistäminen ja ylläpito ovat edullisempia keinoja kuin itse korjaus. Uskallan väittää, että tämä hintalappu tunnistetaan ja tunnustetaan, koska siitä puhutaan ja kirjoitetaan niin paljon. Painaako lopulta vaakakupissa kuitenkin ”lajin helppous” ja näin säästöt osuvat siihen kohteeseen, jonka lopputulema koetaan yhtäkkiä hypoteettiseksi ja tulokset näkyvät tulevaisuudessa. Ennaltaehkäisystä leikkaaminen on lyhytnäköistä. Eri syöpäseuloilla pystytään varmistamaan varhaisessa vaiheessa muun muassa syövän mahdollisia esiasteita. Kohdunkaulansyövästä puhuttaessa voimme kääntää katseet jo alakouluun, kun kansalliseen rokotusohjelmaan on lisätty ennaltaehkäisyyn vastaava HPV-rokotus.

Ihmistieteiden jokaiselle sektorilla, on kyse sitten terveydenhuollosta, sosiaalihuollosta tai sivistystoimesta, tulisi ottaa huomioon ihmisen elinkaaren pituus ja yhteiskunnalle suunnattu lasku tilanteessa, jossa yhteiskunta toimillaan hiekoittaa ihmisten toimintakykyä. Huom.! Yksilöllä on oma vastuunsa. Tiedon hakeminen ja terveellisiin elintapoihin sitoutuminen on pääsääntöisesti yksilön oma valinta ja vastuukysymys. Yhteiskunnan rakenteita rasittaa paikoin he, jotka valitsevat toisin. Tästä rajaan heidät, jotka eivät pysty itse valintaa tekemään tai itseään ilmaisemaan. Yksilön valinta on kiistaton, jos on kykenevä tekemään valintoja, vastaa myös omista päätöksistään. Ennaltaehkäisevät valinnat sisältävät yksilön tasolla paljon myös vapaaehtoisuutta.

Terveydenhoitajana minulle hyvin selkeät järjestelmän työvälineet ennaltaehkäisevään työhön ovat asetus neuvolapalveluista sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta ja kansallinen rokotusohjelma. Erityisesti terveystarkastuksiin liittyvissä keskusteluissa saatetaan kysyä terveiden ihmisten tutkimisen tärkeyttä. Vastuutonta olisi kuitenkin todeta, että kehittämisen tarvetta ei olisi. Neuvolaa ja kouluterveydenhuoltoa on kehitetty jo pitkän aikaa perhekeskeisempään suuntaan. Minusta tämä on hyvä, että yksilön tutkimisen rinnalla keskitytään koko perheeseen, koska vanhemmat luovat kodin rakenteen. Siksi seuraan kasvatus- ja perheneuvolakeskustelua huolestuneena. Ylisukupolvisuuden ollessa voimissaan, meidän tulee tarjota tukea vanhemmuuden tehtävään mahdollisimman varhain, ettei sosiaalihuollon ja viimesijassa lastensuojelun tukeen tarvitse turvautua edellä mainitun lainsäädännön puitteissa. Sosiaalihuolto ja lastensuojelu pohjaa paljon vanhemmuuden tukemiseen ja vanhemmuustyöskentelyyn.

Ennaltaehkäisyn, niin säästötoimien kohdentumisen kuin ihmisten osalta, rasitteena on osin vapaaehtoisuus. Tarjottuun tukeen, tarkastuksiin ja tutkimuksiin ei välttämättä sitouduta ohjatulla ja toivotulla tavalla. Asiantuntijuutta ei aina kuunnella, haastetta ja muutostarvetta ei tunnisteta ja tukea pyritään valitsemaan asiantuntijan yli. Tämä kehityssuunta on huolestuttava. Asioista tulisi voida keskustella. Yhteisymmärrystä on paikoin vaikea löytää, mutta haasteille ei kannata sulkea silmiään. Vaikutuksen arviota tulee tehdä myös pitkäjänteisesti. Kuultaessa, ettei apua ei olisi saanut, kannattaa aina kysyä, mitä apua on tarjottu ja mitä on otettu vastaan.

Yhteiskunnassa on paljon ennaltaehkäiseviä elementtejä ja toimia. Terveydenhuollon rakenteissa on paljon ennaltaehkäiseviä toimia, jotka tukevat ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Jo aiemmin mainitut ikäryhmiin kohdistuvat seulontatutkimukset pyrkivät seulomaan varhaisessa vaiheessa syövän mahdolliset esiasteet tai edenneet syövät. Kansallisella rokotusohjelmalla on kitketty pois Suomalaista yhteiskuntaa aiemmin rasittaneita tauteja ja uusia rokotuksia kehitetään kansanterveyden tueksi. Rokotuskattavuuden laskiessa olemme viime vuosina saaneet lukea esimerkiksi kasvavista tuhkarokkotartunnoista. Tämä on huolestuttava kehityssuunta. Suomessa rokotuskattavuus on hyvä, mutta laskussa. Rokotusta vastaan oleva sairaus voi aiheuttaa myös jälkitautinsa, jotka voivat olla itse tautia vakavampia ja näin mahdollisella sairastamisella voi olla pitkäaikaisemmat seuraukset. 

Ennaltaehkäisyllä ja terveyden edistämisellä on myös rooli ihmisen omien edellytysten kohenemisessa ja vaikutusta kykyyn huolehtia omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Ennaltaehkäisy edistää suuresti korjaavan työn kontrollia. En tiedä, oletko huomannut, että vältän sanaa ”palvelu”. Teen sen tietoisesti ja kirjoitan siitä myöhemmin.